Yksipuolinen suvaitsevaisuus

Suvaitsevaisuutta markkinoidaan nykyään oikean eettisen elämän kruununjalokivenä. Kuitenkin hyvin pintapuolisellakin tarkastelulla huomaa, että suvaitsevaisuus on usein yllättävän yksipuolista. Seksuaalivähemmistöjä suvaitaan oikein mielellään, mutta samaan aikaan ollaan hyvin suvaitsemattomia konservatiivisia kristittyjä ja eettisissä kysymyksissä heidän laillaan ajattelevia ihmisiä kohtaan.

Suvaitsevaisuuden yksipuolisuuteen on suuresti vaikuttanut 1900-luvulla elänyt vasemmistofilosofi Herbert Marcuse. Marcuse kehitteli ns. sortavan tai tukahduttavan suvaitsevaisuuden (repressive tolerance) idean, joka on kaikesta päätellen saanut paljon vaikutusvaltaa. Vasemmistolaisen Marcusen mukaan yhteiskunta on lähtökohtaisesti niin sortava ja eriarvoistava, että tulisi olla suvaitsematon ja syrjivä suvaitsevaisuuden ja vapauden nimissä. Hän vaihtoi syrjimättömän eli aidon suvaitsevaisuuden, joka suvaitsee kaikkia näkökantoja, sortavaan suvaitsevaisuuteen. Sortava suvaitsevaisuus ei suvaitse eri mieltä olevia, sillä Marcusen mukaan aito suvaitsevaisuus hyödyttää lähinnä sitä joka on vallassa.

Marcuse siis käänsi koko suvaitsevaisuuden idean ympäri. Kun suvaitsemattomia ei tule suvaita ja kun itse saa määritellä keitä suvaitsemattomat ovat, niin mitään aitoa suvaitsevaisuutta ei jää jäljelle. Marcuse itse meni niin pitkälle, että hänen mielestään sortavan suvaitsevaisuuden tulisi ulottua ihmisten ajatuksiin, mielipiteisiin, sanoihin, koulutukseen ja tieteeseen. Sortavan suvaitsevaisuuden airut on poliittinen korrektius, joka pyrkii tukahduttamaan kaiken puheen ja ajattelun vain tietyn viitekehyksen sisälle.

Jokainen, joka uskaltaa julkisesti olla eri mieltä vallitsevasta ajattelutavasta, saa päälleen internetin suurten joukkojen vihan ja hänet demonisoidaan valtakunnan medioissa. Näin sortava suvaitsevaisuus on putkahdellut esiin maassamme viime vuosina ja Marcusen ajatukset näyttävät olevan voimissaan. On selvää, että kristinusko on ensimmäisten kärsijöiden joukossa sortavan suvaitsevaisuuden vallatessa alaa. Siksi on tärkeää, että kristityt käyttävät rohkeasti ääntään eivätkä vaikene sortavan suvaitsevaisuuden puristuksessa.

Anglikaanisen kirkon piispa ja yksi maailman johtavista raamatuntutkijoista N. T. Wright on sanonut suvaitsevaisuudesta, että ”suvaitsevaisuus on halpa ja ala-arvoinen parodia rakkaudesta.” Wrightin mukaan suvaitsevaisuus ei ole kristitylle mikään suuri hyve tavoiteltavaksi, vaan rakkaus on paljon vaikeampaa ja hankalampaa. Liian helposti tyydymme rakkauden ja anteeksiannon sijaan vähempään eli pelkkään suvaitsemiseen, joka on etäistä hyväksymistä eikä maksa minulle mitään. Rakkaus vaatii paljon enemmän ja aikaansaa muutosta. Jeesuskaan ei käskenyt suvaitsemaan toisia vaan rakastamaan: ”Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.” (Joh. 15:12)

Siksi tulevaisuudessa en aio suvaita ketään. Mutta rakastaa yritän sen armon mukaan, mikä minulle on annettu.

Kommentit

Suositut tekstit